So wake me up when it's all over, when I'm wiser and I'm older

Täytin siis jokunen päivä takaperin jälleen vuosia. Minusta ei tunnu, että viisastuisin vuodessa yhtään. Olen se sama Katariina, joka olin 3 vuotta sitten. Ainakin henkisesti. Silti viisastun joka päivä. Välillä nuo viisastumiset ovat pienempiä, välillä isompia. Välillä konkreettisia, välillä en edes tajua ymmärtäneeni jotakin.

Syntymäpäiväni aamuna sen sijaan viisastuin. Söin raakaa parsakaalia. Olen syönyt sitä muodossa jos toisessakin jo ainakin vuoden päivät! Taidan olla parsakaaliaddikti. Mietin, miten tuossa vihreässä kasviksessa onkin niin tuttu maku. Lapsuudesta tuttu, vaikken silloin edes suostunut maistamaan parsakaalia. Se maistui minusta aivan kaalille. Mietin mielessäni vaihtoehtoja oudolle maulle ja ehdottomasti järkevin vaihtoehto oli mielestäni jonkin sortin hybridiparsakaali tai geenimuunneltu yksilö. Tovi siinä vierähti, ennen kuin tajusin popsivani parsaKAALIA. Vihdoin ymmärrän, että blondi väri hiuksissani sopii kuin nenä päähän.

Blondina on silti hyvä olla. Se on kotoisa väri. Sitä paitsi hiuksista viis, olen taas hieman viisaampi. Ja vuoden vanhempi.

Pahoittelen kuvissa esiintyvää punakuonoa. Se flunssa tosiaan iski kiinni.