Tässä sitä ollaan, ihka ensimmäisen blogini ja blogitekstini äärellä. Sormet hakkaavat näppäimistöä älytöntä nopeutta, muttei oikein mitään julkaisukelpoista meinaa syntyä. Mutta niinhän sitä sanotaankin, että alku aina hankala. Pätee ilmeisesti koulucasejen lisäksi tällaiseen kivaan vapaa-ajanharrastukseen kuten bloggaus.
En oikein tiedä, mitä tähän edes pitäisi rustata. Tervetuloa lukemaan? Se on ainakin välttämätön kohteliaisuus. Toivon, että edes jokunen silmäpari eksyisi juttujani ihmettelemään. Kommentointi on enemmän kuin suotavaa. Kommentithan ovat vähän kuin suuntaviivoja bloggaajalle, eikö? Aloittelevalle bloggaajalle ne ovat sen sijaan kuin ohjenuora. Monellako meistä on heti alussa täysin selvillä, mitä haluaa ja ennen kaikkea, mitä pitää tehdä? Miulla ei ainakaan. Siksi toivoisinkin palautetta aiheista, toiveita, huomautuksia huonosta oikeinkirjoituksesta, ulkoasun puutoksista, kuvien virheistä, mitä ikinä näettekään siellä ruudun toisella puolella aiheelliseksi kommentoida. Otan kaiken avun ilolla vastaan. :)
Peilikuva on tulevaisuudessa päiväkirjani. Lifestyle-blogi, johon kirjoitan kaiken, mitä mieleen juolahtaa. Tyttömäistä hömppää tekniikan opiskelijan silmin. Arkea kahden työn kera. Sisustusta. Ikuisuusprojekti nimeltä kaunis koti. Täydellisen vaatekaapin keräämistä. Ystäviä. Sekava perhe. Karvaisia ystäviä. Iloa, surua, huolia ja voitonriemua. Voitontahtoa. Ikuisuusprojekti numero 2, rantakuntoon 2020. Opiskelijan arkea. Kekkulin arkea.
Pidemmittä puheitta, tervetuloa seuraamaan, kommentoimaan, käymään ja vierailemaan. Mie siirryn nyt unten maille. :)
Tekstin kuvituksena vanhoja kuvia Kenian reissuilta. :)
Ja PS. Mikä ihme on kekkuli? Ainakin täällä susirajalla se tarkoittaa opiskelija-aktiivia, eli siis ainejärjestön hallituksessa majailevaa ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että ilahdutit miuta kommentoimalla! :)