Oispa van Loon

Elin suunnilleen 20 vuotta vähät välittämättä Saksasta. Kaupunkilomaa miettiessä Saksa monine vaihtoehtoineen ei käynyt mielessäkään. Se kuulosti niin tylsälle. Saksa? Äh.

Jokunen vuosi sitten miun vanhemmat olivat vahtimassa miun siskoa kavereineen Lontoossa. Erään pubin terassilla samaan pöytään istahti suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva pariskunta. Juttelu lähti saman ikäisistä lapsista ja päättyi siihen, että nuo pariskunnat vaihtoivat keskenään yhteystietoja. Se pariskunta oli Berliinissä asuva, tajuttoman mukava kaksikko, joilla oli kuin olikin suunnilleen miun ja siskoni ikäinen lapsi. Vihdoin oli hyvä syy lähteä tutustumaan tuohon tavattoman tylsään maahan, Saksaan.

Onko oikeasti mitään niin mieletöntä, kuin tutustua täysin erilaisista lähtökohdista olevaan pariskuntaa, tai perheeseen, joka vieläpä ottaa sinut avosylin vastaan kotiinsa? Kerta toisensa jälkeen. Olen monesti pohtinut ystävieni kanssa kuinka onnekas olenkaan ja viimeksi Saksaan mennessä sain onnekseni raahattua kaksi ystävääni mukaan Berliini-perheeni luo. :) Koska kaikki kolme olemme syöppöjä, on kai ymmärrettävää, että spotattiin kaupungin parhaita ruokapaikkoja. Yksi niistä oli aamiaispaikaksi valikoitunut jokilaiva van Loon.

Van Loon sijaitsee Kreuzbergissa hyvien julkisten yhteyksien päässä kauniissa miljöössä. Laivassa on rutkasti tilaa, joten uskon, että myös viikonloppuisin aamiaiselle mahtuu melko vaivattomasti. Menu oli kattava ja oletan myös erilaisia ruokavalioita noudattavien löytävän itselleen syötävää. Annan kuvien puhua puolestaan (EDIT//: MIKSI, oi MIKSI pitää kiusata itseään tuijottelemalla näitä kuvia nälkäisenä?!??!).

Palvelu oli saksalaisittain hyvää ja hintataso paikkaan nähden maltillinen. :) Pohdin ja pohdin, mutten keksi mitään kritisoitavaa. Toki aika kultaa muistot ja nälkä on paras mauste, mutta suosittelisin silti kyseistä venueta, jos mietitte missä syötte seuraavan aamiaisenne Berliinissä. Annokset olivat kauniita, miljöö erilainen ja upea ja ruoka hyvää sekä palvelu nopeaa. Ehdoton plussa siitä, että avoimen ikkunan vierestä vilisteli melojia ja joutsenia tuon tuosta. Hauskaa vaihtelua esimerkiksi oman keittiön puhkituijotetuille seinille!

Mitä?   Aamiaissuositus Berliiniin matkustaville, van Loon ravintolalaiva
Missä?   Carl-Herz-Ufer 7, Kreuzbergissa, Berliinissä
Miksi?   Koska erittäin hyvä aamiaismenu mielenkiintoisessa miljöössä.
+   Jokaiselle varmasti jotakin, miljöö unohtumaton, ruoka ja palvelu hyvää. :)
-   Saksaa puhumattomalle nettisivut ovat hieman vaikeaselkoiset, eikä selkeää sulkemisaikaa taida olla.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Myönnän olevani ajoittain hieman hupsu. Fiilistelen täysin epänormaaleja asioita, enkä edes tajua olla hiljaa asian tiimoilta. Kaverini kuittailevat vieläkin viime kesän Saksan reissusta, jossa ihailin söpöä parkkiruutua! Joo, kuulostaa varmasti oudolle, mutta se tosiaan oli söpö. Semmoinen pensailla reunustettu pikkuruutu, johon en ainakaan itse onnistuisi parkkeeraamaan jyräämättä vähintään yhtä pensaista.

Tällä hetkellä yksi outo juttu, joka saa miut hymyilemään, on telkkarissa pyörivä Trivagon mainos. Tiedättehän sen mainoksen, jossa mies ja nainen kohtaavat altaalla ja käytävässä ja viimeiseksi hotellin hississä seuraavana aamuna. Molempia hymyilyttää hivenen absurdi tilanne. Pitkähiuksinen, parrakas mies onkin ulkoisesta habituksesta päätellen menestyvä liikemies. Istuva puku ja huoliteltu ulkonäkö. Nainen sen sijaan edustaa hieman omaperäisempää ja räväkämpää tyyliä nahkatakkaineen ja sekavine hiuksineen. Molemmat olettivat toisesta ehkäpä juurikin päinvastaista. 

Ehkä jätän syväanalyysin tähän. Kaikki tyynni se mainos saa minut kerta toisensa jälkeen hyvälle tuulelle. :) Sama fiilis tulee, kun vastaantulijalla on sama paita kuin sinulla. Tai kun ajat maantiellä tismalleen samanlaisen auton perässä. Liikennevaloissa jammailet radiosta tulevan biisin tahdissa ja vilkaisu viereiseen autoon kertoo, että myös siellä kuunnellaan samaa radiokanavaa. Ne on niitä pieniä arjen hassuja sattumia. Niitä, jotka tekevät maanantaista ihan kivan maanantain. Ne, jotka tuovat uutta boostia keskelle viikkoa. Niitä juttuja, joita et ehkä muista enää vuoden päästä. Mutta juuri sillä hetkellä ne ovat päivän parhaita hetkiä. :)

Jos joku ei vielä tajunnut, mistä mainoksesta on kyse, niin tästä. Enjoy :D

Kenia-vinkkejä: Dream Inn

Jambo!

Jatketaanpas taas Kenia-vinkeillä. Joo joo, tenttiinkin pitäisi lukea, mutta kerkeäähän sitä. Kun itse matkustan Keniaan, on miulla aina sama tukikohta, josta käsin sitten teen lyhyempiä tai pidempiä reissuja ja safareita muualle. On kätevää, kun on tuttu ja turvallinen paikka, jonne voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Safareiden aamuherätysten ja rannikon paahtavan kuumuuden vastapainoksi on mukava lösähtää kirja kädessä uima-altaalle ja olla vaan.
Tuo tukikohta on suomalaisomisteinen Dream Inn Kenian Naivashassa, käytännöllisen automatkan päässä Nairobista.

                  Huvilalta näkee parhaimmillaan jopa 80 kilometrin päähän! Tämä kuva on Tommila-huoneen parvekkeelta.

Dream Inn on 2010 valmistunut yksityinen huvila, jota kuitenkin vuokrataan eteenpäin. Se sijaitsee lähellä Naivashan kaupunkia Green Parkin alueella. Alue on ulkomaalaisten suosimaa ja rakentuu The Great Rift Valley Lodge & Golf Resortin ympärille. Alue on täysin turvallinen. Dream Innin sanotaan sijaitsevan koko alueen parhaalla paikalla yhdessä Green Parkin vanhimman talon kanssa. Aidatulla pihalla on siis muutama muukin asuinrakennus, joista toisessa asuu suomalainen pariskunta. Hotelli ja golfkenttä sijaitsevat muutaman kilometrin päässä ja hotellilta löytyy tasokas ravintola, uima-allas, erilaisia liikuntamahdollisuuksia sekä pienet matkamuisto- ja päivittäistavarakaupat.

Dream Inn on parhaillaan isomman porukan käytössä. Noin 500 asuinneliötä kaipaa vilskettä ja vilinää seiniensä sisään ja huvilaan mahtuu todistetusti lähes parikymmenpäinen joukkio majoittumaan. :) Huvila käsittää mm. 5 makuuhuonetta, saunan suomalaisella kiukaalla ja pienen uima-altaan mahtavalla näköalalla! Tätä paikkaa ei vaan voi olla rakastamatta. :)

Aina kun olen itse kyseisessä huvilassa majoittunut, on palkkalistoilla ollut muutamiakin arjen helpottajia. Yövartija pitää huolen siitä, ettei tarvitse nukkua toinen silmä auki. Samson, Dream Innin kokki on loihtinut illallisen esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentille. Riittänee kertomaan miehen ammattitaidosta kaiken tarpeellisen. :) Lisäksi käytössämme on ollut sisäkkö, joka takaa sen, että aamiaisen aikana huone on tuuletettu ja sänky pedattu. Fiilis on siis kuin hotellissa konsanaan! :) Luottokuski Nicholas on taasen kuskannut vieraita lentokentälle ja safareille jo miltei vuosikymmenen ajan! Mukavampaa ja luotettavampaa kaveria ei ihan heti löydy. Ehdottomasti plussaa Nicholaksen sujuvasta englannista ja huikeasta tietämyksestä mitä tulee Kenian eläinkuntaan, politiikkaan ja historiaan. Nicholas operoi kuljetuksia oman yrityksensä kautta.

  Ruoka koostuu pitkälti paikallisista, jopa omalla pihalla kasvavista hedelmistä ja kasviksista. Lähiruokaa parhaimmillaan. :)

Kohde sopii siis mahtavasti reissun tukikohdaksi ja rentoutumiseen. Jos seinät tuntuvat kaikesta huolimatta kaatuvan päälle, on Dream Innin lähistöllä monta päiväretkikohdetta. Golfkenttiä on muutamakin aivan lähistöllä. Naivashaan voi ajella ruokakauppaan ja torille. Nairobikin on vain muutaman tunnin matkan päässä laajempine valikoimineen. Eburru-vuoren rinteeltä löytyy kylä ja koulu, jotka ovat nähtävyys itsessään ja koululaiset ottavat vierailijan joka kerta suunnattomalla riemulla vastaan. :) Kameli- ja hevosratsastusta on mahdollista koittaa aivan Dream Innin liepeillä. Villieläinnälkää taasen pääsee tyydyttämään Crater Lakella, Naivasha-järvellä, Bogoria-järvellä, Hell's Gatessa sekä Nakurussa. Tylsistymään ei siis pääse. :)

              Olohuone.

                                     Kirppula-makuuhuone.

                                                                Näkymä kirjastosta olohuoneeseen.

Afrikan pimeys mahdollistaa elokuvien katsomisen ilman pimennysverhoja. Videotykki on ehdoton plussa huvilan varustelussa!

Huvilan sivut löytyvät myös Facebookista. Lisäksi omistajilta voi kysellä rohkeasti mitä vain mieleen juolahtavaa, heitä kokeneempia Kenia-kävijöitä saa hakea. :)

Mitä?   Suomalaisomisteinen laadukas huvila Dream Inn.
Missä?  Itä-Afrikassa, Keniassa, Naivashassa, Green Parkissa.
Miksi?  Koska on mukavaa, että on tukikohta matkan aikana.
+          Upea kokemus ja loistava lokaatio! :) Sijaitsee ylängöllä, ilmasto siis miellyttävä.
-           Pienelle porukalle hieman tyyris vaihtoehto.

Mä oon tääl, en koskaan pelkää pudota

Kivaa maanantaita! :) En oikein tiedä mikä miuta vaivaa, mutta tämä maanantaiaamu on tuntunut kaikkea muuta kuin maanantailta. Okei, olin laiska ja skippasin luennot ja jäin niiden sijasta lymyilemään peiton alle. Olen kuitenkin saanut käytyä sähköpostit läpi ja tehnyt muutenkin kaikkea hyödyllistä, joten en pode kovinkaan huonoa omatuntoa tästä lusmuilusta. Sääkin on mitä kaunein ja koko viime viikon vaivannut flunssa miltei poissa. Vilkaisu kalenteriinkin tuo vaan hymyn huulille. Vaikka tulevat viikot näyttävät kiireisiltä, on tiedossa sellaista kivaa kiirettä. Mielenkiintoisia kokouksia ja tapaamisia, tapahtumia, palavereita, ideariihiä ja ihmisiä!

Seuraavien kuvien teinipeili-asu on valitettavasti varsin mielikuvitukseton ja tyylitön. En edes julkaisisi sitä, ellei kuvat olisi supervähissä! Täytyy toivoa, että tällä viikolla saisin korjattua asian ja taltioitua edes muutaman kelvollisen asukokonaisuuden. Tai edes jotain kuvia. :)

Vannoin ensimmäisessä postauksessani, etten alennu niihin teinipeilikuviin enää. Vaan alennuinpa kuitenkin. Syytän tästä kuvaajan ja ajan puutetta ja lupaan, ettette liian usein joudu moista katastrofia täällä blogin puolella todistamaan.

Pientä kerrospukeutuja-minääni turhauttaa nollan paikkeilla pyörivä loskakeli aivan suunnattomasti. On liian kylmä nahkatakille ja bleiserille, mutta aivan liian lämmin kunnon toppatakeille. Jopa näille säille tarkoitettu parka on hieman hämillään. Sekään ei tiedä, onko se liikaa vai liian vähän vai kenties juuri sopivasti.

Olen surkea ja surkean mielikuvitukseton pukeutuja näillä keleillä. Harmaa ja vähävaloinen sää ei myöskään auta asiaa. Kengät? Jotain, mitkä eivät mene pilalle vedestä tai loskasta ja pärjäävät myös lumessa. (Hahhah, oikeasti olen kulkenut ympäriinsä valkoisissa tennareissa. Tai siis, ne oli joskus valkoiset :D ) Omassa kenkäkaapissani ei siis kovin montaa vaihtoehtoa ole. Siihen perään housut, toisinsanoen farkut tai tekonahkapökät. Loppusilaukseksi joku varsin tylsä yläosa, eli luotto-teeppari, neule tai pitkähihainen t-paita. Sitten tuo homssuinen parka. Se on jo vanhahko, mutta aina yhtä ihana! Ei ehkä se kaikista istuvin, mutta muuten todella rakas rytky. :) Kirsikkana kakun päälle pipo (tai lippis:) ja lapaset, huivia unohtamatta. Olen totisesti huivityttö! Muuttaessani tuossa viime viikolla laskeskelin, että miulla on yli 20 huivia. Tällä hetkellä olen siis siinä more is more -vaiheessa. Odottelen vielä sitä päivää, kun olen rikas ja voin vaihtaa huivikasani pariin laadukkaaseen Acneen ja LVhen. :)

Ideoita olisi, mutta niitä miettiessä ajaudun aina samaan pisteeseen - pohtimaan vaatekaappini vajavaisuutta. Toisaalta olen ehkä vielä lapsenkengissä oman tyylini kanssa. Ei siis ole ihme, ettei vaatekaappini ole vielä lähelläkään täydellistä. Mungo-Anna listasi edellisessä postauksessaan vaatekaapin kulmakiviä. Vaikka tyylini eroaa Annan tyylistä todella paljon, allekirjoitan miltei jokaisen hänen listaamansa vaatteen tarpeellisuuden! Joskin niistä puolet uupuu vielä omasta kaapistani, tai ainakin ovat niitä halvimpia mahdollisia versioita itsestään. Luotan siihen, että tässäkin asiassa puhkikulutettu lause "hiljaa hyvä tulee" pitää paikkansa. So far luotan nuhjuiseen parkaani ja jatkan unelmointiani. :)

Miten teidän aamu on lähtenyt käyntiin? Hyppiikö maanantai nenille, vai onko teilläkin epätavallisen mukava viikon alku?

Say a word and it's gone. What's that?

Heippa blogger, pitkästä aikaa! Itse läppäri on ollut viime aikoina sylissäni tai vähintään ulottuvillani lähes 24/7, tänne ei vaan ole tullut eksyttyä. Viimeiset pari viikkoa on mennyt aikalailla tukka putkelle ja kieli vyön alla juostessa. Sama meno jatkuu vastakin, joskin ehkä hivenen rauhallisempana. :) 

Viimeisen parin viikon aikana olen, muistaakseni, käynyt muutamalla luennolla. Ehkä max viidellä. Instagramin, puhelimen ja vaa'an mukaan olen syönyt kaikkea ja kaiken aikaa. Netflixin mukaan suurkuluttanut Gossip Girliä. 

Sen lisäksi olen tavannut kasoittain sidosryhmien edustajia, ravannut kokouksissa ja kouluttautunut sekä Insinööriliiton että SAMOKin piikkiin. Olen reimuidioottikohtauksen vallassa rikkonut sängyn. Siltä meni jalka. :( Nälissäni ja laiskotuksissani tilasin eräänä sunnuntaina sekä pizzan että kebabin. Ja söin ne. Yhdeltä istumalta.

Ensi viikolla aion mennä salille. Risteilyllä oli puhetta opku-kiloista. Kekkulikiloja on jo, ne riittäkööt. Aion myös muuttaa. Käydä luennoilla, useammallakin kuin yhdellä. Lisäksi tiedossa on viikonloppuna Savon Kokoomusnuorten järkkäämä Winter Games Tahkolla, jee! :) 

Kenia-vinkkejä: Masai Mara

Morjesta pöytään!
Mitä matkailuun tulee, on yksi maa vienyt sydämeni ylitse muiden. Kenia. Olen käynyt siellä jo jokusen kerran ja hinku sinne on parhaillaankin kova! En varmasti kyllästy sen maan elämänrytmiin, ihmisiin, tuoksuihin, maisemiin ja makuihin ikinä. :) Kenian reissuja suunnitellessa olen törmännyt siihen faktaan, että matkavinkkejä, -kertomuksia ja -kokemuksia on kohtalaisen vaikea löytää. Toki olen siinä onnellisessa asemassa, että miulla on laaja kontaktiverkosto itse kohdemaassa ja vanhempani ovat kokeneita matkailijoita. Olisi silti ajoittain mukava selailla muidenkin kokemuksia hotelleista, ravintoloista, kahviloista, aktiviteeteista ja luonnonpuistoista. Niinpä ajattelin kirjoitella omia kokemuksiani aina silloin tällöin. Toivottavasti joku löytää näistä avun omaa matkaa suunnitellessa. :)

                                         Kalliotamaani Mara Serena Lodgen alueella. :)

Minulle on monesti sanottu, että Afrikassa on käytävä ainakin kerran elämässä. Ne, joiden ensivisiittiä Keniaan olen itse ollut todistamassa, ovat sinne myös palanneet aina uudelleen ja uudelleen. Kenia vie sydämen ja siksi itsekin palaan sinne aina uudestaan ja uudestaan. :)

Monelle tulee Afrikasta ensimmäisenä mieleen Avara luonto -ohjelmassa nähdyt savannit suurine petoeläimineen ja antilooppilaumoineen. Näyttävät muuten aika  makeille kotisohvalta katsottuna ja vielä makeammille paikan päällä. Nuo savannimaisemat ovat lähes poikkeuksetta kuvattu joko Tansanian puolella Serengetissä tai joen toisella puolella Kenian Masai Marassa. Tuo luonnonpuisto kuuluukin monen must see -kohteisiin. Alkajaisiksi voisin kertoa yleisesti Marasta ja siitä, miten ja milloin sinne kannattaa suunnata. Luvassa melkoinen infopläjäys, mutta koittakaa jaksaa. :)

              Dik dik, karkeasti jäniksen kokoinen antilooppi.

Masai Mara on pinta-alaltaan noin 1500 neliökilometria ja se sijaitsee Etelä-Keniassa. Puistoon pääsee mainiosti lentämällä pienkoneella esimerkiksi Nairobista tai Naivashasta. Lentäminen onkin ehdottomasti vaivattomin ja nopein tapa päästä perille, mutta myös kallein. Yhdensuuntainen lento kustantaa noin 200€. Pienkone lentää verrattain matalalla ja matkaa taittaessa pääsee ihastelemaan tasankoa lintuperspektiivistä. Suosittelen ainakin kerran testaamaan tätä matkustusmuotoa, itse ainakin koen tämän helppona ja mukavana vaihtoehtona. :)

Toinen varteenotettava vaihtoehto on ajaa autolla Masai Maraan. Pikkubussilla, yleensä Toyota Hiacella, meno kestää huomattavasti kauemmin eikä välttämättä ole se kaikista mukavin tapa matkustaa. Kenian tieverkosto on paikoin kehnossa kunnossa ja koettelee matkustajien istumalihaksia aivan tosissaan. :D Plussana tässä matkustusmuodossa on sen edullisuus lentämiseen verrattuna (200€ per suunta per auto, autoon mahtuu helposti ainakin 6 henkeä:), mahdollisuus pysähtyä matkan varrella sekä tottakai maisemat. Heti luonnonpuiston kupeessa on maasai-kyliä, joihin voi pysähtyä katselemaan meininkiä tai ostoksille. Lisäksi kuskit ovat ainakin omalla kohdallani olleet aivan ihania ja ammattitaitoisia! Jos ei muuta, niin matkan aikana opit sanan jos toisenkin swahilia. :)

Keniassa on luonnonpuistoja kuin sieniä sateella ja jokaisella tietenkin omat valttikorttinsa. Miksi siis suunnata juurikin Maraan?
Masai Mara on tunnettu ennen kaikkea yhdestä asiasta - The Great migration. Mitenhän tämän suomentaisi, suuri muuttovaellus? Kahdesti vuodessa, suunnilleen heinäkuussa ja lokakuussa noin kaksi miljoonaa eläintä vaeltaa Serengetin ja Masai Maran väliä suunnaten paremmille laidunmaille. Suuret laumat laiduntavat heinäkuusta lokakuuhun Kenian puolella, jolloin myös petoja on enemmän. Tämä tarkoittaa tietysti parempia mahdollisuuksia nähdä laaja kirjo eläimiä. Great migrationin aikana laumat joutuvat ylittämään Mara-joen, joka on täynnä krokotiileja ja se luo oman jännitysmomenttinsa muuttovaellukseen. Muutama viikko tapahtuman jälkeen joki ja sen reunat ovat täynnä raatoja, mikä on näkemisen arvoista, mutta myös haju on ennenkokemattoman paha.

Sään puolesta paras aika matkustaa on joulukuusta maaliskuuhun, jolloin suuret laumat ovat Tansanian puolella. Tällöinkin Mara on tunnettu laajasta eläinkannastaan. Nostetaan esiin vaikkapa topiantiloopit, joita ei tapaa missään muualla Keniassa. Norsujakaan ei ole aivan joka puistossa ja kissaeläimiä löytyy Marasta verrattain helposti. The Big Five on helppo saada kasaan. Lintubongarille on tarjolla toinen toistaan upeampia lintulajeja aivan lukematon määrä. Romantiikannälkäiselle tarjolla on lumoava Afrikan auringonlasku. Tiedättehän ne upeat kuvat, joissa apinanleipäpuu ja muutama suurempi nisäkäs näkyvät siluetteina oranssinpunertavaa taivasta vasten? Puhun juuri niistä auringonlaskuista.

Palataan myöhemmin siihen, missä Masai Marassa kannattaa yöpyä ja syödä ja mitä tehdä. Tuleeko teille siellä ruudun toisella puolella jotain kysyttävää mieleen? Onko Kenia jo tuttu tai sinne reissaaminen haaveissa? Entä muut Saharan eteläpuolelta löytyvät maat, tuttu juttu vai täysi mysteeri?

Niin ja mikä ihme se Big Five oikein on? Jokaisen safarilla kävijän unelma ja aarrekartta - bongaa puhveli, norsu, sarvikuono, leijona ja leopardi. Miulta uupuu leopardi yhä vielä, kaikkien näiden vuosien ja reissujen jälkeen.

For8ver

Sain 2-vuotiaana ensimmäisen lätkämailani. Halusin tulla maailman parhaaksi lätkänpelaajaksi, mäkihyppääjäksi tai formulakuskiksi. Niin epätyypillistä pienelle tytölle. Anaheim Ducksin logo tuo myös muiston lapsuudesta. En muista minkä ikäinen olin tai mihin tuo kuva oli painettu, mutta muistan tuon irvokkaan ankkaa muistuttavan maskin. Se oli joko kassissa, college-paidassa tai lippiksessä. Miksi se oli päätynyt pienelle tytölle, sitäkään en muista.

Teemu Selänteen sen sijaan muistan. En tiedä, miksi juuri Teemu on antanut kasvot koko jääkiekolle. Lähempääkin ihailun kohteita olisi löytynyt. Teemu kun on, niin kauan kuin jaksan muistaa, pelannut ja vaikuttanut pääasiassa rapakon takana. Ja hyvä että onkin. Hän on tuonut Suomea tunnetuksi. Rikkonut stereotypioita suomalaisista jöröinä ja ynseinä persoonina. Päässyt pelaamaan sellaisten pelaajien kanssa ja vastaan, joista Suomessa olisi voinut vain uneksia.

Toki hän on vetänyt myös Leijona-paidan päälleen useampaankin otteeseen. Jos joskus olen kuullut poikkipuolisen sanan Teemusta, on se juurikin arvokisojen suoritusten takia. Tai alisuorittamisen. Miten kukin haluaa asian ajatella. Itselleni vahvin maajoukkuemuisto Teemusta on kuitenkin olympialaiset. Varsinaisesti jäällä vietetty aika ei jäänyt mieleen, vaan kommentit kanssapelaajilta. Tiedä häntä, mutta saattaa olla Teemua kiittäminen, että niin monella suomalaisella eturivin pelaajalla roikkuu tänä päivänä pronssinen olympiamitali palkintokaapissa. Siinä yksi Teemun monista saavutuksista.

Viime yönä Suomen aikaa juhlittiin kuitenkin henkilöä ja persoonaa. Paljon saavuttanutta ja antanutta pelaajaa. Elävää legendaa, jonka upeaa käytöstä ja aitoa välittämistä niin moni siellä ja täällä jaksaa hehkuttaa. Eikä suotta.

Kiitos Teemu.

I'm there when you can't take it anymore, I'm there when you need me

Heippahei ja kivaa perjantai-iltaa! Tai itseasiassa lauantaita, senhän puolella tässä virallisesti jo ollaan. Möngersin juuri kotiin iltavuoron ja ravintolaillallisen kautta. Nyt on vähintään hyvin syönyt olo. :)

Täällä ollaan palattu arkeen, eikä tuo ehkä aivan kitkattomasti ole sujunut. Luulot otettiin pois heti alkutekijöiksi aamuluentojen merkeissä. Lomalta palatessa unirytmit oli vähän sitä sun tätä, joten sanomattakin selvää, että kahvia on kuluneen viikon aikana kulunut! Sen voimalla olen kuitenkin saanut revittyä itseni ihan kunnioitettavasti luennoille, töihin, lenkkipoluille ja kokouksiin. Keskiviikosta lähtien kalenteri on täyttynyt uhkaavasti ja olenkin harkinnut hankkivani muutaman kloonin itselleni tässä kevään mittaan. Yksi käymään töissä, toinen luennoilla ja itse voin hoitaa vaikkapa nuo kekkulin toimet.

Tällä viikolla arki on iskenyt tosiaan myös aktiivihommien merkeissä vasten kasvoja. Fb- ja Whatsapp-keskusteluja on luotu jokaiselle hallitukselle, ensimmäisiä kokouksia, palavereja ja perehdytyksiä sovittu ja Fb-ryhmiä luotu. Vaikka toki pieni epävarmuus ja pelko takaraivossa möllöttääkin, olen ensisijaisesti aivan tajuttoman innoissani! Edellisvuoden haparoinnin jälkeen alan pikkuhiljaa ymmärtää, mihin asioihin voin missäkin hallituksessa vaikuttaa ja ennen kaikkea - mihin haluan vaikuttaa. Visiot ja missiot alkavat selkiytyä ja toivon eksyneeni oikeisiin pesteihin. Mikä parasta, hallituskaverini ja hallituksien puheenjohtajat ovat aivan loistotyyppejä! Sen puoleen on helppo lähteä tuomaan ideoita julki. :)

Olen muutamaan otteeseen miettinyt, miksi oikein lähdin alunperin kekkuliksi. En muista olleeni oikein ikinä peruskoulussa kovin aktiivinen ihminen. En pidä itseäni mitenkään erityisen vallanhimoisena yksilönä. Tutustuisin ihmisiin ilman kekkulointiakin. Ehkä olen hieman yllytyshullu. Sopivasti spontaani. Utelias. Seikkailunhaluinen. Rahtusen hullu, koska sitä kolmen kekkulinakin hamstraaminen vaatii. Hulluutta. Cheekiä lainatakseni: "Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suututtas kaikkia."
Ainakin tämän vuoden jälkeen olen hiton hyvä ajankäyttäjä. Se on varmaa se.