So wake me up when it's all over, when I'm wiser and I'm older

Täytin siis jokunen päivä takaperin jälleen vuosia. Minusta ei tunnu, että viisastuisin vuodessa yhtään. Olen se sama Katariina, joka olin 3 vuotta sitten. Ainakin henkisesti. Silti viisastun joka päivä. Välillä nuo viisastumiset ovat pienempiä, välillä isompia. Välillä konkreettisia, välillä en edes tajua ymmärtäneeni jotakin.

Syntymäpäiväni aamuna sen sijaan viisastuin. Söin raakaa parsakaalia. Olen syönyt sitä muodossa jos toisessakin jo ainakin vuoden päivät! Taidan olla parsakaaliaddikti. Mietin, miten tuossa vihreässä kasviksessa onkin niin tuttu maku. Lapsuudesta tuttu, vaikken silloin edes suostunut maistamaan parsakaalia. Se maistui minusta aivan kaalille. Mietin mielessäni vaihtoehtoja oudolle maulle ja ehdottomasti järkevin vaihtoehto oli mielestäni jonkin sortin hybridiparsakaali tai geenimuunneltu yksilö. Tovi siinä vierähti, ennen kuin tajusin popsivani parsaKAALIA. Vihdoin ymmärrän, että blondi väri hiuksissani sopii kuin nenä päähän.

Blondina on silti hyvä olla. Se on kotoisa väri. Sitä paitsi hiuksista viis, olen taas hieman viisaampi. Ja vuoden vanhempi.

Pahoittelen kuvissa esiintyvää punakuonoa. Se flunssa tosiaan iski kiinni.

Monday once again

Maanantai.

Se on aina maanantai, on sitten kyseessä joulunalusaika tai mikä tahansa maanantai. Tuo vihoviimeinen päivä, joka saapuu viikottain. Eikä unohda yhtäkään viikkoa. Se tuli tälläkin viikolla keljumpana kuin koskaan. Tai jos ei keljunpana, niin ainakin omana itsenään.

Meillä on joka joulu tapana käydä Helsingissä shoppailemassa ja viettämässä aikaa juuri ennen aattoa. Tänä vuonna pääsimme perille muutaman mutkan ja kattavan Helsinki-sightseeing'n kautta ja päivä itsessään oli erittäin onnistunut. Mutta sitten se pois lähtö. Olin fiksuna tyttönä jättänyt parkkilapun autoon, jottei se hukkuisi päivän aikana. Palatessamme 9 jälkeen illalla autolle tajusimme, että parkkihallin sisäänpääsyyn tarvitsisi tuota lappusta. Eihän siinä sitten muuta, kuin soittelemaan parkkihallin asiakaspalveluun ja pääsimme vihdoin sisään armottomasta lumipyrystä.

Paita - Vila

Huivi - Gina Tricot

Housut - Pieces, Nelly.com

Laukku - H&M

Kengät - Todella vanhat :)

Sitten kotiin! Toki ensin maksamaan parkkimaksu. Maksupäätteellä tajusin, ettei Electron kelpaa laisinkaan. Käteistä ei ole. Ulkona tulee ämpärin kokoisia lumihiutaleita. Eihän siinä sitten muuta, kun liukkaille teille etsimään pankkiautomaattia, jonka sijainnista ei ollut pienintäkään käryä. Löytyihän sekin tosin loppujen lopuksi ja kotiinkin päästiin taas pienten eksymisten saattelemina, kengät litimärkinä ja tili luultavasti miinuksella.

Asukuvat eivät varmaankaan vaadi kovin monipuolista selitystä. Helppoa casualia ja halpaakin vielä. Mukavat kengät, joilla jaksaa kävellä kilometrin jos toisenkin. Ne tekonahkahousut, jotka eivät muuten jääneet kaapin perälle ja jotka löytyvät nyt alessa täältä. Raitapaita, jossa voisin vaikkapa elää loppuelämäni ja muhkea huivi. Lämmintä, mukavaa, minua. :) Hyvää joulua!

Kuvat: Emilia V.

Kakkuöverit tyttöjen kesken

Kun päivä alkaa kakkubuffetilla aamiaisen sijaan, on pakko olla kyseessä tosi hyvä päivä. Silloin ei pieni flunssa voi masentaa! Tänään tosiaan nukuin ensin autuaasti pommiin ja sitten vilistelin pää kolmantena jalkana ystäväni kanssa Kouvolan Ramin Konditoriaan kakkubuffettiin. Ihana idea, jota ei ole ennen tuossa harmaassa betonikaupungissa nähty!

Ennen kuin käyn itse asiaan, eli hehkuttamaan suussasulavia leivonnaisia, on pakko kirjoittaa muutama sana ystävyydestä. Siitä, miten hauskaa elämä taas tässäkin asiassa on. Tämänpäiväinen kakkuseuralaiseni on nimittäin jo eläkkeellä oleva nainen. Aktiivinen sekä golfissa, että politiikassa ja aina perillä päivän polttavista aiheista. Hän voisi oikeastaan olla isoäitini, mutta ei, hän on ystäväni. Ystävä, jota tavatessa sanon meneväni kahville tyttöjen kesken. Ikähän on vain numeroita, ainakin ystävyyssuhteissa. Samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet kantavat pitkälle ja ihmissuhteet yli sukupolvirajojen ovat rikkautta! Olen onnekas.

Mistähän miun varsinaisesti piti kirjoittaa? No niistä kakuista. Ramin Konditoria on siis mikkeliläislähtöinen kahvila(ketju?), joka on edelleen ja toivottavasti pitkälle tulevaisuuteenkin perheyritys. Heidän kahvilansa rantautui Kouvolan keskustaan reilu vuosi sitten ja on raivannut tiensä jöröjen kouvolalaisten sydämiin. Tänäkin aamuna paikka oli tupaten täynnä.

Kakkubuffetissa saa tosiaankin vetää kakkuöverit aivan luvan kanssa. Tänään tarjolla oli seitsemää eri kakkulajiketta ja lisäksi jonkinnäköistä mokka-mousse-härpäkettä. Kakkuja oli sopivasti sekä tukevia suklaaunelmia, että kevyempiä hedelmäisiä ja marjaisia vaihtoehtoja. Oma ylivoimainen suosikkini oli Marianne-kakku. Nam!

Kakkuöverit on pikkuhiljaa selätetty, jouluostoksilla käyty ja perheen kanssa hengailtu. Pikkusisko pynttäytyy pikkujouluihin, äiti siivoilee ja isäpuoli kokkaa. Mie bloggaan. Elämä on just nyt aika mukavaa. :)

Mitä -    Kahvila-konditoria ja lounasravintola. Ramin Konditoria. Kakkubuffet lauantaisin, 11,90€
Missä -  Kouvolassa kävelykadulla
Miksi -  Koska loistava palvelu ja vieläkin mielettömämpi hinta-laatusuhde
+           Kaikki on plussaa, käykää vaikka itse testaamassa :)
-            Suppeat aukioloajat ja se, ettei kyseistä kahvilaa ainakaan vielä löydy Lappeenrannasta. Vink vink Pirita! ;)

Polpette

Heissan!
Tällä kertaa jaossa lounas-/illallispaikkavinkkiä Tukholmassa vieraileville. Reissu Tukholmaan tarkoittaa itselleni Päivä Tukholmassa -risteilykonseptia, jolloin maissa oloon jää karkeasti viitisen tuntia aikaa. Pyrinkin usein kartoittamaan jo ennen reissua, mitä haluan tehdä ja missä käydä. Tälläkin kertaa minulla oli suunnitelmissa vierailla vanhassa kaupungissa ja muutamassa tietyssä liikkeessä itse keskustan alueella. Seura ja verrattain huono sää toivat kuitenkin omat muuttujansa peliin ja tarkkaan suunniteltu shoppailureitti vaihtui muutamaan perusliikkeeseen ja lounaaseen ruotsalais-italialaisessa fuusioravintolassa.

Meitä oli liikkeellä suht iso joukko ihmisiä, mikä rajasi kaikista pienimmät pizzeriat ja kahvilat pois valikoimista. Polpette valikoitui lounaspaikaksemme siis aivan arpapelillä. Enkä voi kun suositella kyseistä paikkaa!

Lounaslista oli hiukan suppea, mutta tarjosi silti jokaiselle jotakin. Omalle lautaselle eksyivät hurjan hyvät riistalihapullat lisukkeineen ja muut luottivat italialaisittain valmistettuun pizzaan. Kellään ei tainnut olla mitään poikkipuolista sanottavaa tarjonnasta ja hintakin oli kohdallaan - useimmat vaihtoehdot pyörivät 99 SEKn paikkeilla sisältäen ihanan raastepöydän ja jälkkärikahvin.

Mitä?   Polpette, ruotsalais-italialainen lounas- tai illallisravintola
Missä? Drottninggatan 6, Tukholman keskustassa
Miksi? Koska nälkä
+          Hyvä palvelu jopa lounasaikaan. Suppea, mutta kuitenkin monipuolinen lounaslista, erittäin                 hyvää ruokaa. Viihtyisä ravintola hyvällä paikalla.
-           Maksu lähtiessä ovella. Paikka oli lounasaikaan aivan täynnä, joten pöytää ei välttämättä                     aivan salamannopeasti saa.

Tyttö jätesäkkipöksyissään

Heippamoi!
Sen pidemmittä puheitta tässä eräs risteilyn asuista. Tämä päällä pyörin ennen laivaan menoa Helsingissä ja se sopi mainiosti hieman kiireisempään aikatauluun. Sama asu eksyi päälle myös tuuliseen ja sateiseen Tukholmaan. Tilasin hetki sitten Nellyltä pitkään harkitsemani tekonahkahousut. Tottakai aito nahka houkutteli, mutta päädyin kuitenkin halvempaan versioon epäillen, tulisiko housuille oikeasti käyttöä.

College-paita - Only

Housut - Nelly.com

Kengät - Converse

Laukku - H&M

Parka - Veromoda

Lippis - NY

Huivi - Cubus

Rakastuin housujen malliin ja ulkonäköön saman tien! Ne tuovat sitä kaivattua jotakin rentoonkin asuun ja ovat kivan erilaiset. Miinuksena on tekonahalle ominaisesti hengittämättömyys ja kahina. Yliopistolla pojat nimesivätkin housuni jätesäkkipöksyiksi.

Halusin tai en, olen ärsyttävän riippuvainen muiden mielipiteistä. Niinpä olenkin hieman kahden vaiheilla, tykkäänkö noista housuista vai en. Jos kuuntelisin itseäni, voisin vaikka elää niissä. Jos kuuntelen sitä, mitä selkäni takana kuiskitaan, saattavat jätesäkkipökät jäädä kaapin perälle. Se olisi sääli. Nyt otetaan tytöstä mittaa, miten itsenäinen ja itsepäinen uskallankaan olla.

Jätesäkkipöksyjen lisäksi oon täysin koukussa kaikkiin tyttöhömppäsarjoihin, joulupipareihin ja chai tea latteen. Pyhä kolminaisuus, jolla voisin elää. Niiden pariin palaan heti Suomeen päästyäni. Sitä ennen fiilistelen vielä hyvää seuraa, ruokaa ja ihanaa Tukholmaa! Ja yritän saada alkavan flunssan kuriin, jokainen ohikulkeva ihminen kun katsoo miuta vähintään säälivästi. Yksi komea herrasmies tarjosi nenäliinapakettiakin. Kiva. Palataan taas kiinteän maan kamaralta.

Eat, pray, love

Olen niitä ihmisiä, ketkä unelmoi. Aivan kaiken aikaa. Olen myös niitä ihmisiä, joiden on vaikea pysyä paikallaan. Jos ei ole jotakin todella painavaa syytä jäädä, vetää veri maailmalle. Tuota viettiä vain ruokkii Eat, pray love -elokuva ja -kirja. Ne ovat jotain, joihin minun ei pitäisi missään nimessä kajota.

Olen tovin jos toisenkin uhrannut miettimällä, minne menisin ja mitä tekisin vastaavalla vuodella. Päädyin vaihtoehtoon, jossa kiertäisin neljä eri kohdemaata tehden jotain töitä jokaisessa paikassa. Vuosi voisi aivan hyvin alkaa ensi vuoden marraskuussa. Hallitusvelvoitteet olisi miltei selätetty ja 2015 joulu on se taitekohta, jolloin olen luvannut itselleni tietää, mikä minusta tulee isona. Jos tämän hetkiset vaihtoehdot eivät nappaa, olisi aivan suotavaa lähteä vuodeksi muualle, lukea pääsykokeisiin ja nollata aivot. Jos taas olen tyytyväinen tilanteeseen, voisi vuoden breikki tuoda kaivattua motivaatiota opintojen loppusuoralle.

Ensimmäisenä suuntaisin Keniaan. Kenia oli toiveissani jo tämän talven osalta, mutta armoton paperisota työviisumin saamiseksi päättyi häviöön. Niinpä jäin Suomeen. Voisin viettää Kenian Naivashan liepeillä talven tehden töitä esimerkiksi jossakin hotellissa ja golffaten. Ei hullumpi vaihtoehto.

Keniasta lähtisin sateita ja talvea pakoon esimerkiksi maaliskuussa. Suunnaksi valikoituisi Italia, aivan kuten rakastamassani romaanissakin. Kaupungilla ei ole väliä, kunhan se ei ole aivan miniatyyri. Haluaisin oppia rakastamani kielen kunnolla, syödä italialaista ruokaa ähkyyn saakka, juoda viiniä ja vain olla. Jokainen Italiassa käynyt tietää sen fiiliksen, mikä siellä vallitsee. Illan hämärtyessä pienillä sokkeloisilla kujilla. Lamppujen valossa idyllisen ravintolan terassilla. Pienen italialaiskylän majapaikoissa. Mutkaisilla teillä matkalla tuntemattomaan määränpäähän. Haluaisin oppia yhtä sosiaaliseksi, kuin parhainkin italiano. Ennen kaikkea, tahtoisin omaksua italialaisten naisten pettämättömän tyylitajun.

Italiassakin kesä kääntyy aikanaan syksyyn. Syksyn kuuluukin olla ehkä hieman alakuloinen ja surumielinen, mutta yksin en silloinkaan haluaisi olla. Niinpä kolmas kohteeni olisi Lontoo. Kaikista kaupungeista juuri Lontoo on vienyt sydämeni. Se on sopivan iso ja siellä on sopivasti kaikkea. Vaikka Lontoo, toisin kuin vaikkapa NYC, nukkuukin joskus, se myös herää unestaan. Ajoissa, ennen minua. Jopa sunnuntaisin. Haaveilen hanttihommista vaikkapa jossakin pubissa. Miksei vaatekaupassa tai hotellissakin. Haaveilen käveleväni kotiin pitkin syksyistä Hyde Parkia tai jouluvaloin koristeltua Oxford Streetia. Lontoo-kotiin. Haaveilen joulun alla käyväni jossakin pienessä idyllisessä englantilaiskylässä. Sellaisessa, jonka asukkaiden kantapaikassa kaikki tietävät toisistaan kaiken ja vieras henkilö aiheuttaa välitöntä sekasortoa.

Jos päätän hakea uuteen kouluun, loppuisi minun Eat, pray, love -seikkailuni tähän. Olisi aika palata Suomeen pääsykokeisiin. Tai mihin maahan ikinä hakisinkaan. Jos taas päätän jatkaa jo olemassa olevien vaihtoehtojen kanssa, ei minun olisi mitään järkeä palata kesken kevätlukukauden. Niinpä voisin aivan hyvin ottaa vielä suunnakseni kesän ajaksi Ranskan Rivieran. Kaunis kieli, hyvää ruokaa, lämpöä, Välimeri. Cannesin elokuvajuhlat. Tarvitsenko enempää syitä?

Vuoteni saattaisi siis hyvinkin venähtää reilulla puolella vuodella. Kahdesta asiasta olen kuitenkin varma - tulisin takaisin ehdottomasti onnellisempana ja itsevarmempana ja niin, ainakin 10 kiloa painavampana.