perjantai 9. tammikuuta 2015

I'm there when you can't take it anymore, I'm there when you need me

Heippahei ja kivaa perjantai-iltaa! Tai itseasiassa lauantaita, senhän puolella tässä virallisesti jo ollaan. Möngersin juuri kotiin iltavuoron ja ravintolaillallisen kautta. Nyt on vähintään hyvin syönyt olo. :)

Täällä ollaan palattu arkeen, eikä tuo ehkä aivan kitkattomasti ole sujunut. Luulot otettiin pois heti alkutekijöiksi aamuluentojen merkeissä. Lomalta palatessa unirytmit oli vähän sitä sun tätä, joten sanomattakin selvää, että kahvia on kuluneen viikon aikana kulunut! Sen voimalla olen kuitenkin saanut revittyä itseni ihan kunnioitettavasti luennoille, töihin, lenkkipoluille ja kokouksiin. Keskiviikosta lähtien kalenteri on täyttynyt uhkaavasti ja olenkin harkinnut hankkivani muutaman kloonin itselleni tässä kevään mittaan. Yksi käymään töissä, toinen luennoilla ja itse voin hoitaa vaikkapa nuo kekkulin toimet.




Tällä viikolla arki on iskenyt tosiaan myös aktiivihommien merkeissä vasten kasvoja. Fb- ja Whatsapp-keskusteluja on luotu jokaiselle hallitukselle, ensimmäisiä kokouksia, palavereja ja perehdytyksiä sovittu ja Fb-ryhmiä luotu. Vaikka toki pieni epävarmuus ja pelko takaraivossa möllöttääkin, olen ensisijaisesti aivan tajuttoman innoissani! Edellisvuoden haparoinnin jälkeen alan pikkuhiljaa ymmärtää, mihin asioihin voin missäkin hallituksessa vaikuttaa ja ennen kaikkea - mihin haluan vaikuttaa. Visiot ja missiot alkavat selkiytyä ja toivon eksyneeni oikeisiin pesteihin. Mikä parasta, hallituskaverini ja hallituksien puheenjohtajat ovat aivan loistotyyppejä! Sen puoleen on helppo lähteä tuomaan ideoita julki. :)




Olen muutamaan otteeseen miettinyt, miksi oikein lähdin alunperin kekkuliksi. En muista olleeni oikein ikinä peruskoulussa kovin aktiivinen ihminen. En pidä itseäni mitenkään erityisen vallanhimoisena yksilönä. Tutustuisin ihmisiin ilman kekkulointiakin. Ehkä olen hieman yllytyshullu. Sopivasti spontaani. Utelias. Seikkailunhaluinen. Rahtusen hullu, koska sitä kolmen kekkulinakin hamstraaminen vaatii. Hulluutta. Cheekiä lainatakseni: "Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suututtas kaikkia."
Ainakin tämän vuoden jälkeen olen hiton hyvä ajankäyttäjä. Se on varmaa se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, että ilahdutit miuta kommentoimalla! :)