Teemu Selänteen sen sijaan muistan. En tiedä, miksi juuri Teemu on antanut kasvot koko jääkiekolle. Lähempääkin ihailun kohteita olisi löytynyt. Teemu kun on, niin kauan kuin jaksan muistaa, pelannut ja vaikuttanut pääasiassa rapakon takana. Ja hyvä että onkin. Hän on tuonut Suomea tunnetuksi. Rikkonut stereotypioita suomalaisista jöröinä ja ynseinä persoonina. Päässyt pelaamaan sellaisten pelaajien kanssa ja vastaan, joista Suomessa olisi voinut vain uneksia.
Toki hän on vetänyt myös Leijona-paidan päälleen useampaankin otteeseen. Jos joskus olen kuullut poikkipuolisen sanan Teemusta, on se juurikin arvokisojen suoritusten takia. Tai alisuorittamisen. Miten kukin haluaa asian ajatella. Itselleni vahvin maajoukkuemuisto Teemusta on kuitenkin olympialaiset. Varsinaisesti jäällä vietetty aika ei jäänyt mieleen, vaan kommentit kanssapelaajilta. Tiedä häntä, mutta saattaa olla Teemua kiittäminen, että niin monella suomalaisella eturivin pelaajalla roikkuu tänä päivänä pronssinen olympiamitali palkintokaapissa. Siinä yksi Teemun monista saavutuksista.
Viime yönä Suomen aikaa juhlittiin kuitenkin henkilöä ja persoonaa. Paljon saavuttanutta ja antanutta pelaajaa. Elävää legendaa, jonka upeaa käytöstä ja aitoa välittämistä niin moni siellä ja täällä jaksaa hehkuttaa. Eikä suotta.
Kiitos Teemu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että ilahdutit miuta kommentoimalla! :)