No se halvatun ranskalainen

Maanantai jälleen kerran. Täällä susirajalla päivä valkeni todella kauniina. Aurinko paistoi ja oli juuri sellainen talvipäivä, jonka tahtoisi viettää mieluiten ulkona! Aurinko paistoi varmasti jopa moneen risukasaankin, mutta tällä kertaa se ei aivan tavoittanut minua ja rakasta pientä sinistä kulkupeliäni. Meillä oli nimittäin ihan tavallinen maanantai.

Kun on nainen, blondi, Kouvolasta ja vieläpä köyhä opiskelija, ei edellytykset järkeviin päätöksiin ole kovinkaan kaksiset. Silti murisen itselleni miltei päivittäin siitä, miten typerä olin, kun ostin kesällä ranskalaisen miniatyyriauton pahimpaan auton tarpeeseen. Halvalla kun sai hyvin pidetyn yksilön, niin siinä ei tullut alkuperämaalle kovinkaan montaa ajatusta uhrattua. Nyt jyrsii, järsii ja nakertaa.

Ensimmäinen kosketukseni autoihin oli juurikin ranskalainen Renault Space Shuttle, eli Espace. Tuo turbolla varustettu maantielaiva herätti lähinnä hilpeyttä. Ainakin kaikissa muissa paitsi minussa itsessäni. Milloin se ruikki öljyt pihalle, milloin ei vaihtanut vaihdetta ja hyytyipä se kerran korjaamon pihaankin. Noin niinkun muutamia toilauksia mainitakseni. Silloin en tiennyt paremmasta, joten opin ottamaan asiat huumorilla ja seilasin ylpeänä punaisella paholaisella pitkin Kouvolan katuja.

2012 talvella tuli aika luopua vanhasta ystävästä. Se sai siirtyä kiusaamaan seuraavaa omistajaa vanhempieni uuden saksalaisen tieltä. Saksalaisen. Tiedättehän, mitä se autoissa merkitsee? No tietysti sitä, että nyt voidaan jo oikeutetusti puhua autosta, eikä mistä tahansa menopelistä. Vannoin, etten enää ikinä koske ranskalaiseen muussa, kuin syötävässä muodossa.

Enkä koskenutkaan, kunnes tuli kesä 2014, jäätävä auton tarve ja erittäin rajallinen budjetti. Pieni, ruohonleikkurilta kuulostava sininen auto raivasi tiensä elämääni. Tulimme ihan kohtalaisesti toimeen muutamia erimielisyyksiä lukuunottamatta. Bensaa syötiin hillitysti. Liikuttiin kiltisti eteen ja taakse. Käännyttiinkin ihan mukiinmenevästi.

Kunnes tuli eräs maanantaiaamu. Taas maanantai. Auto ei ollut ollut lämmityspiuhassa yötä, joten jouduin käynnistämään sen kylmiltään päästäkseni töihin. No mutta! Tämä pieni sininen päättikin kostoksi löräyttää öljyt alleen ja vilkutella kojelautansa valoja kuin paraskin joulukuusi. Ihan kuin maanantaissa ei olisi jo muutenkin tarpeeksi haastetta. Olkoot mokoma kiusankappale omineen pihalla. Huomenna on tiistai. Ehkäpä tiistaina myös pieni sininen on yhteistyökykyinen? Tai jos ei huomenna onnista, niin onhan vielä keskiviikkokin! Keskiviikko on toivoa täynnä, myös ranskalaisittain.