Syntymäpäiväni aamuna sen sijaan viisastuin. Söin raakaa parsakaalia. Olen syönyt sitä muodossa jos toisessakin jo ainakin vuoden päivät! Taidan olla parsakaaliaddikti. Mietin, miten tuossa vihreässä kasviksessa onkin niin tuttu maku. Lapsuudesta tuttu, vaikken silloin edes suostunut maistamaan parsakaalia. Se maistui minusta aivan kaalille. Mietin mielessäni vaihtoehtoja oudolle maulle ja ehdottomasti järkevin vaihtoehto oli mielestäni jonkin sortin hybridiparsakaali tai geenimuunneltu yksilö. Tovi siinä vierähti, ennen kuin tajusin popsivani parsaKAALIA. Vihdoin ymmärrän, että blondi väri hiuksissani sopii kuin nenä päähän.
Pahoittelen kuvissa esiintyvää punakuonoa. Se flunssa tosiaan iski kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että ilahdutit miuta kommentoimalla! :)